maanantain ankeus

viikonloppuna oli sitten viimeinen etäisesti kesän työpaikkaan liittyvä tapahtuma. risteilimme vajaan vuorokauden itämerellä ja univelka painaa hartioita ja mieltä.

mistä tiedän että olen väsynyt? ensinnäkin nukuttaa mutta siitä pääsee yli, jolloin yleisen jaksamattomuuden lisäksi ajatustoiminta lakkaa sellaisena kuin tunnemme. silloin ei pysty mihinkään älylliseen toimintaan ja siksi kyseinen olotila sopiikin aivan mainiosti blogien kirjoittamiseen.

fysiologisesti suurimmat muutokset ovat selkeästi supistuneet pupillit ja kylmä hiki. ilmeisesti krapula on jollain lailla samankaltainen olotila paitsi että siihen liittyy pahoinvointi. something i wouldn't know anything about.

Tumppu von Tumppu näköjään on huomannut olemassaoloni. mikäs siinä, välillämme ei minun puoleltani ainakaan ole minkään näköistä kitkaa. eläköön inertia.