juhlan jälkeen

lauantaina oli tampereen akateemisten laulajien 20-vuotisjuhlat. ohjelman oli varmasti tarkoitus noudattaa akateemisen vuosijuhlan kaavaa, mutta toteutus ontui mielestäni.

juhlapaikkana ollut Amica Erkkeri oli valintana kohtuullisen hyvä keskeisen sijaintinsa ja helpon saavutettavuutensa ansiosta. alkusanojen jälkeen siirryttiin ruokailuun. tämän olisi voinut tehdä fiksustikin, hankkimalla fukseja nakkihommiin hoitamaan tarjoilun, mutta ruokailu hoidettiinkin sitten "teekkarikuorolle ominaiseen tapaan". ruoka haettiin pöytäkunnittain noutopöydästä, ja kaikki ruokalajit oli lyöty samaan tarjoilupöytään. pääruuan liha (paahtopaisti) oli kylmää, keitetyt perunapallot ja vauvaporkkanat sekä keralla tarjottu ruskea kastike jäähtyivät nopeasti eikä tarjollepanosta huokunut muuta kuin ruotsinlaivamainen ota-nyt-kun-vielä-kerkeät -moniottelumainen tunnelma. juomia oli sen sijaan varattu enemmänkin korvaamaan keskinkertainen ruokatarjoilu - kaksi snapsia, kaksi kaatoa viiniä (punaista, punaista tai valkoista) sekä kahville avec joko konjakkina tai lakkaliköörinä.

varsinaisen päätilaisuuden yhteydessä paikalla oli kolmihenkinen yhtye Jatsiapinat, joka soitti erittäin miellyttävästi. ideana oli, että juhlijat saivat itse täydentää yhtyettä solistilaululla tai -soitolla. hyvä ajatus, mutta laulajia/soittajia olisi ollut enemmänkin (allekirjoittanut mukaanlukien) kuin aikaa oli varattu. pian puolen yön jälkeen ajettiin joukko ulos siirtymään jatkopaikalle teekkarisaunalle.

jatkopaikalla ollut toinen bändi oli myös käsittääkseni jonkinasteinen sillisalaatti. yhtye soitti "bilemusiikkia", mutta tunnelma jäi ainakin omalta osaltani hiukan latteaksi. laulusolisti kuulosti väsyneeltä ja muutamasta biisistä puuttui ihan selkeästi ajava syke. lisäksi verrattuna teekkarisaunan oleskelutilan pieneen kokoon oli bändin volyymi aivan liian suuri. onneksi sauna oli lämmin jo saavuttaessa, joten ei tarvinnut pelätä kuulovauriota ainakaan suuremmalta osin.

juhlista jäi lähinnä "no jaa" fiilis: turhan tyyriiksi kävi, kun laskee rikkoutuneet puvun housut (tosin menivät rikki jo lähtövaiheessa) ja siitä aiheutunut taksimatka hervantaan kun bussiin ei ehtinyt housujen vaihdon takia. illalliskortin hinta oli kyllä kohdallaan (25 euroa), mutta ennemmin olisin jättänyt toisen snapsin väliin ja syönyt parempaa ruokaa.

emien sisko opiskelee vaatturiksi. täytyy pyytää emieltä kertun numero että voin kysellä arvion kustannuksista mikäli tilaan hänelta puvun. mutta puvun tarvitsen joka tapauksessa.